27.6.1986

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kristiinankaupungin kihlakunnanoikeus on virallisen syyttäjän syytteestä, varattuaan A:n sisaruksille tilaisuuden tulla jutussa kuulluiksi, 30.8.1985 julistamassaan päätöksessä lausunut selvitetyksi, että A oli 24.6.1985 vastaisena yönä Kristiinankaupungin Lapväärtin kylässä tullut B:n asunnolle, jossa olivat olleet B sekä C ja D, kaikki vahvassa humalatilassa, ja kohta saapumisensa jälkeen käynyt C:n kimppuun ja pahoinpidellyt tätä aika rajusti muun muassa nyrkillä kasvoihin lyömällä pakottaen näin harjoittamallaan väkivallalla C:n antamaan hänelle 200 markkaa. A:n ja C:n poistuttua eräässä vaiheessa asunnon olohuoneesta eteisen puolelle B, joka muiden seurassaan olleiden henkilöiden lailla oli pelännyt A:ta, oli ilmeisesti estääkseen enemmän pahoinpitelyn ottanut olohuoneen nurkassa jääkaapin takana olleen haulikkonsa, panostanut sen lukitusta kaapista ottamallaan panoksella ja noin yhden metrin etäisyydeltä surmaamistarkoituksessa ampunut A:ta rintakehän alaosaan, josta aiheutunut sisäelinten vaurioituminen ja runsas verenvuoto olivat johtaneet tämän välittömään kuolemaan. Ladattuaan aseensa toistamiseen ja asetettuaan sen eteisen nurkkaan B oli mennyt naapuriin hälyttämään poliisin ja sairasauton.

Kihlakunnanoikeus on katsonut seuraavien seikkojen tukevan B:n syyllisyyttä: Hänen kotinsa oli verrattain siisti, mikä osoitti, että hän oli hyvin johdonmukainen ja piti asuinympäristönsä hyvässä järjestyksessä. B oli muun muassa säilyttänyt haulikkoon sopivat panokset lukitussa kaapissa ja sen avainta kaapin päällä siten, ettei avain ollut ollut näkyvissä. B:n öljytty haulikko oli myös ollut vakituisessa säilytyspaikassaan, josta sivullinen ainoastaan sitä nimenomaan katseella hakemalla olisi sen havainnut. A puolestaan oli tunkeutunut sisään muiden sitä tahtomatta sekä heti tultuaan pahoinpidellyt C:tä ja ottanut tältä mainitun rahamäärän. B, C ja D olivat yhtäpitävästi kertoneet pelänneensä A:ta. C ja A olivat todennäköisesti olleet eteishuoneessa ja C, jonka veressä tapahtumahetkellä oli ollut 3,1 promillea alkoholia, oli ollut A:han nähden hyvin alistetussa asemassa. Varsin todennäköistä oli, että B oli erittäin määrätietoisesti hakenut pari panosta lukitusta kaapista, lukinnut kaapin uudestaan ja ladannut aseensa sekä käynyt eteishuoneessa ja ampunut siellä yhden laukauksen. Tämän jälkeen hän oli mennyt takaisin olohuoneen puolelle kohti aseen säilytyspaikkaa ladaten, kenties aivan vaistomaisesti, aseensa uudelleen, mitä osoitti säilytyspaikan läheltä löydetty tyhjä hylsy. Tämän jälkeen B oli palannut eteishuoneeseen ja todettuaan tekonsa seuraukset sekä laitettuaan aseensa kerrotuin tavoin eteisen nurkkaan mennyt naapuriin hälyttämään viranomaiset paikalle. Vielä kihlakunnanoikeus on todennut, että B oli metsästänyt noin 30 vuoden ajan ja että hän oli tottunut käyttämään ampuma-asetta.

Mainitut aihetodistukset yhdisti keskusrikospoliisin tekemä ruutisavututkimus, jonka mukaan ruutisavua oli löydetty vain B:stä ja vainajasta otetuista näytteistä. Näin ollen vain B oli voinut surmaamisteon suorittaa. Mitään aihetodistusta tai edes siihen viittaavaa ei ollut esitetty sen puolesta, että joku muu asunnossa olleista olisi ampunut. Myös B oli todennäköisesti ollut vahvasti alkoholin vaikutuksen alainen, mutta esitetyn selvityksen mukaan kuitenkin verraten hyväkuntoinen muihin verrattuna. Vaikkakin oli otaksuttavissa, että B, C ja D perustellusti olivat tunteneet pelkoa tai ainakin olonsa hyvin epämukavaksi A:n läsnäolon sekä tämän C:hen kohdistaman väkivallan ja yleensäkin uhkaavan käyttäytymisen vuoksi, kihlakunnan oikeus on katsonut, ettei B ollut toiminut hätätilassa, mitä ei myöskään ollut väitetty.

Selostetuilla perusteilla kihlakunnanoikeus on katsonut, että B oli ampumalla surmannut A:n ja näin ollen syyllistynyt tappoon. Huomioon ottaen, että A oli omavaltaisesti tullut B:n asuntoon kenenkään sitä haluamatta ja välittömästi siellä käynyt väkivaltaisesti pahoinpidellen talossa ollutta vierasta, että A oli yleisesti tunnettu väkivaltaisuudestaan ja huonosta käyttäytymisestään humalatilassa ja että hän oli ollut muita asunnossa olleita ratkaisevasti voimakkaampi ja nuorempi sekä mahdollisesti myös heitä vähemmän alkoholin vaikutuksen alainen, kihlakunnan oikeus on, siihen nähden, että A oli näin ollen hyvin suuressa määrin ja ratkaisevastikin myötävaikuttanut tapahtumien kulkuun ja omaan kuolemaansa, katsonut, että tappo oli tapahtunut erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on, samalla kuin B on tuomittu alkoholipitoisen aineen luvattomasta valmistamisesta sakkorangaistukseen sekä menettämään valtiolle valmistamansa alkoholijuoman arvo ja sen valmistuksessa käytetyt välineet, rikoslain 21 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla tuominnut B:n erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa tehdystä taposta 6 vuodeksi vankeuteen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla on vähennetty vapaudenmenetystä 24.6.-29.8.1985 vastaavat 2 kuukautta 5 päivää. Sen ohessa B on velvoitettu korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen kustannukset 1.674 markkaa. Lisäksi takavarikkoon otettu rikoksentekovälineenä käytetty Trust-merkkinen haulikko on tuomittu valtiolle menetetyksi.

Vaasan hovioikeus, jonka tutkittavaksi B valittamalla oli saattanut jutun, on päätöksellään 29.11.1985 jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. B:lle tuomitusta vankeusrangaistuksesta on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty vapaudenmenetysaikaa 24.6.-28.11.1985 vastaavat 5 kuukautta 5 päivää.

VAATIMUKSET, VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMET

B on pyytänyt valituslupaa sekä valituksessaan vaatinut, että häntä vastaan taposta ajettu syyte hylättäisiin näyttämättömänä tai että rikos joka tapauksessa katsottaisiin tehdyksi satunnaisessa mielenhäiriössä ja hätävarjelutilanteessa. B:lle on 12.2.1986 myönnetty valituslupa. Virallinen syyttäjä on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU